Tänään olivat hoitovuorossa hopeapajut ja omena puut. Ryhdyttiin KePon kanssa leikkaamaan siis puita. Keelahan oli sitä mieltä, että mamma ja oksasakset ovat vaarallinen yhdistelmä ja on syytä olla siinä ihan lähellä ettei vain satu mitään. Siis oikeasti mitään ei saa tehtyä kun läheisriippuvainen koira seisoo 10 cm päällä.
Oksat tipahtelivat niskaan mutta ei voinut siirtyä mihinkään, sai olla varovainen ettei mikään risu vain mene silmiin. Rosé sentään seurasi puuhiamme hieman kauempana mukana kuitenkin.
KePo joutui kiipeilemään puissa ja kun omenapuut ja pajut oli leikattu kaatoi Kepo vielä yhden ison kuusen.
Iltapäivällä sitten vietettiin KePon synttäreitä, syötiin kakkua ja voileipäkakkua ja pullaa ja kakkua ja pipareita ja nyt on ähky.
Nyt on sitten avain riittävän suuri jokaiseen lähtöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti