Eilen istuttiin mieheni kanssa oikein alas ajatuksen kanssa ja mietittiin miten ihmeessä me pidetään tuo Keela hengissä. Ostettiin kuonokoppa, mutta eihän se pysy Keelan päässä jotenkin kaivaa sen pois päästä joten se siitä kopasta ja kaiken lisäksi minua ahdistaa laittaa se koppa kenenkään päähän. Jotain oli keksittävä ja niinpä päädyimme tyhjentämään yhden huoneen kaikesta tavarasta ja tekstiileistä. Koko illan tunsin suurta tuskaa, että nyt olen sitten päättänyt eristää koirani omaan huoneeseen, toki huoneesta on näköyhteys portin kautta meidän makuuhuoneeseen. Turri aikoinaan asui tuossa huoneessa. Sanoin jo KePolle, että ei varmaan nukuta ensi yönä, kun Keela protestoi kun ei pääse sänkyyn minun kainalooni.
Tuli nukkumaan menon aika ja kutsuin Keelaa ja mitä ihmettä koira marssi suoraan tyhjän huoneen portille, avasin portin ja koira meni huoneeseen ja kävi nukkumaan. Koko yönä ei kuulunut yhtään mitään, aamulla vasta venytteli ja nousi ylös.
Rose´ja Pilvi nukkuivat yhdessä ja Keela siinä portin toisella puolella. Mekin nukuttiin KePon kanssa kun ei tarvinnut pelätä mitä yöllä tapahtuu. Nyt kun vielä tulisivat nuo maton riekaleet pois tuolta Keelan sisuksista. Pitäkää meille peukkuja, että huominen olisi se päivä.
Tänään on suolistoa voideltu parafiiniöljyllä ja se ei tunnu mitenkään haittaavan Keela vaikka on juonut tänään aika annoksen tuota öljyä. Hyvä asia on että Keela on tänään syönyt joten pitäisi olla massaakin siellä mikä toisi tullessaan ne riekaleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti