Kakkaa on taas tuijoteltu, mutta ei näy maton riekaleita. Mutta prafiiniöljy on muuttunut Keelan mielestä herkuksi. Kun otan pullon koira innostuu ja kun kaadan parafiiniöljyä lautaselle niin lautanen nuollaan puhtaammaksi kuin yksikään ruokakuppi.
Nyt toivotaan, että huomenna on se päivä kun ne hiton riekaleet tulee ulos. Mä en voi uskoa, että olisi niin huono tuuri että taas pitäisi leikata. Mä rukoilen että ei ole niin huono tuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti