Olipas taas päivä

 Päivä alkoi tietenkin aamujumpalla vai mitä muuta tästä voisi päätellä.

Sitten olin ajatellut siivota no apulainen ainakin oli valmis moiseen hommaan. Otin matot syliini ja vein pihalle palasin sisälle ja Mincaa ei missään siis olin poissa 20 sekuntia korkeintaan. Juoksen huoneesta toiseen huudan ja kutsun vihdoin jostain kuuluu piip piip.  Minca oli jotenkin onnistunut pääsemään sänkymme alle joka on listoilla yhdistetty toisiinsa juuri sen takia ettei kukaan pääse sinne alle jalat on katkaistu lyhyeksi joten tyhjä vara on muutaman sentin.   Siellä hän kuitenkin oli ja arvioin soitanko Harrylle töihin tule nostamaan sänkyä että saan MIncan alta pois. Ryhdyin kuitenkin itse puuhaa ja sain sängyn nostettu noin 10 cm ja Minca ryömi sieltä alta pois. Onneksi kaikki hyvin. Nyt pitää vielä selvittää miten se Minca sinne sängyn alle pääsi.

Koirat ovat ulkoilleet yhdessä ja tässä Minca huuhtaa:  Hei siellä, minä olen Minca kuka sinä olet kuuluuko? Asutaan kuulemma samassa kodissa. Voisitko pikkuhiljaa alkaa nähdä mut.

Siellä se huutaa, kait minä nyt sen kuulen mutta arvaa vaan välitänkö.

Minca kertoo: Illan suussa lähdettiin tuhlailemaan pentupaketin lahjakuponkeja ja löydettiin ihana nuuskuttelumatto , onneksi huomattiin velipojan saaneen sellaisen niin osattiin mennä etsimään. Sitten mamma osti mulle uuden hihnan koska meillä ei ollut yhtään hihnaa kotona joka olisi sopinut mulle. Sitten iski osti mulle jonkun kevyt häkin siitä en ymmärrä mitään, sillä mä voin ihan hyvin matkustaa mamman sylissä autossa, mutta se ei kuulemma ole turvallista kun mamma on yksin mun kanssa liikkeellä joten nyt mulla on joku kevytkuljetus.

Kaikki halus rapsuttaa mua ja kaikki sano että musta tulee joku jättiläinen, en usko. Kukaan ei sanonut että tuosta Rosesta kasvaa jättiläinen vaikka se on musta tosi iso.

Nyt olen ihan väsynyt ja haluan nukkua.