Pakko vielä muistella

Ihan pakko vielä jakaa muistoja meidän Saksan matkasta kun ystävättäreni lähetti omasta kamerastaan muutaman kuvan. Ensinnäkin oli kiva tutustua Saksalaiseen eläinlääkäri käytäntöön. Eläinlääkärille ei tarvinnut tilata mitään aikaan vaan sinne vain mentiin odotushuoneeseen ja kun oma vuoro tuli mentiin sisälle. Siellä sitten lääkäri ja hoitaja odottivat mistä asiasta oli kysymys.  Palvelu oli NIIN YSTÄVÄLLISTÄ.

Tässä me ollaam menossa eläinlääkärille ja tuolla edellä  kulkee Taigan äiti Balisha.

Reippaasti me astuttiin ovesta sisälle.

Sitten vain odotettiin omaa vuoroa.

Samalla me tutustuttiin taigan kanssa toisiimme. Mutta noin 10 minuuttia odotettuamme kutsu kävi sisälle.

Niinpä minä tapasin Dr. med.vet Gert Kaethnerin ja täytyy sanoa, että hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Tässä Taigan syntymäkoti

Pennuilla oli oma aitaus missä ne saivat leikkiä ja koska pentuaitaukseen varisi syksyisiä lehtiä, rakastaa Taiga lehtiä yli kaiken sitä riemua kun meillä haravoidaan ja saadaan lehtikasa aikaiseksi, varmaan silloin Taiga muistaa kasvattajan mamma Balishan ja muut sisaruksensa. Saksassa kun oltiin niin pitihän meidän Marjaanan kanssa juoda olutta, vaikka minä en olutta juokkaan, ei minusta se olut maistunut yhtään paremmalta siellä kuin täälläkään mutta koettu on sekin.

Olutta uutsolla höystettynä, olimme siis Kreikkalaisessa ravintolassa.
Onneksi tuosta hienosta matkasta jäi muutakin muistoa kuin vain nämä valokuvat , parasmuisto  pyrkii juuri sisälle ja se on Taiga vom Löwengarten.