sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Taiga kiittää kaikkia tervetulotoivotuksista.


Elämä on niin sekaisin, meillä vain kontataan lattioilla ja lässytetään ja ollaan ihastuksissa. Elämä on niin ihanaa kun on pentutalossa, kaikki sekaisin ja huiskin haiskin, mutta ei haittaa. Mutta kerrotaanpa hieman minun ostosmatkastani. Lähdimme siis Tampereelta tiistai aamuna ja matkasimme Bremeniin lentokoneella josta vuokrasimme auton jolla ajelimme Hull (saksalainen Y) nimiselle paikkakunnalle, missä sijaitsi sitten Löwengartenin kennel. Kävimme ensin tapaamassa Taigan kasvattajaa ja pentuja tiistaina ja nautimme heidän kanssaan illallista. Taigan kasvattajan äiti on suomalainen ja vaikka hänen Suomesta lähdöstään on kulunut lähes ihmisikä hän puhui vielä ihan hyvää suomea. Saksa on hieno maa kaikkinen satoine tuulimyllyineen.



Matkalla Taigan luokse.

Saksa oli myös ystävällinen ja siisti maa.




Taigan ja minun ensikohtaaminen

Ihmiset Saksassa olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Eläinlääkäri todellinen persoona. (Tarina jatkuu nyt täytyy ottaa ruoka uunista....)



Balishan ja Lassen lapset. Hieno pentue kokonaisuudessaan.

Yövyimme kivoissa saksalisissa perhehotelleissa.



Hyvä palveu, ystävälliset ihmiset.



Saksassa ei kannata lentää jos on ottanut ettei käy niin kuin tälle lentäjälle.



Tässä hotellissa me yövyttiin kaksi yötä.

Vihdoin koitti se perjantai aamu kun saatiin noutaa Taiga mukaan ja matka kohti Berliiniä alkoi. Noin 10 minuuttia Taiga itki sylissäni, mutta sitten rauhoittui ja matkan teko alkoi ja Taiga nukkui. Kun päästiin hotellille oli klo jo lähellä puolta yötä ja kun oltiin syöty ja leikitty ja hieman jyrsitty Rahelin antamaa possunkorvaa  nukahti Taiga hotellin pöydän alle.



Yhtään pissaa ei tehty hotellihuoneeseen mikä oli ihailtava suoritus joten selvittiin ilman lisäkustannuksia. Aamun koittaessa herättiin ja syötiin ja sitten lähdettiin lentokentälle, jossa kaikki sujui kuin tanssi ja ihmiset olivat ihastuksissaan pienestä Taigasta, joka rohkeasti asteli hihnassa pitkin lentokentän halleja. Kunnes tuli aika luovuttaa Taiga lentoa varten se oli haikea hetki mutta Taiga oli jo ihan väsynyt ja uskoin että nukahtaa hetkessä. Iloinen kohtaaminen tapahtui Helsingissä jossa virkailija vielä tarkisti, että Taiga oli kunnossa lennon jälkeen eikä mitään eläinlääkäriä esim. tarvittu. Sitten olikin vastassa jo KePo joka otti Taigan vastaan ja halusi heti pienokaisen syliinsä. Loppumatka sujuikin hyvin Taigan nukkuessa jalkatilassa. Kun päästiin kotiin Taiga tutustui Pilveen ja Löpöön ja söi ja meni nukkumaan noin 5 tunniksi sitten taas syötiin ja alkoi illan jännittävin osuus muiden koirien tullessa tutustumaan Taigaan. Kerrotaan siitä sitten huomenna enemmän.



Taiga rakastaa leluja ja niitä meillä onneksi riittää, välillä mennään töppöset tömisten ympäri asuntoa Pilven kanssa kilpaa. Ihana, ihana pentu. Minun pentuhaaveeni sai hyväksymisen KePolta, mutta hänellä oli vaatimuksensa pennun suhteen ja minusta tuntui ettei sellaista pentua löydykkään mikä meille saa muuttaa, mutta tässä sellainen nyt on ja siitä olen niin onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti