tiistai 19. helmikuuta 2013

Ajatukset pyörivät ympyrää

Uusi aamu koitti pimeän yön jälkeen. Vaikka tietää että vaihtoehtoja ei ollut niin sitä vain miettii teinkö oikein ja vaikka tietää että ratkaisu oli ainoa mahdollinen niin se ei satuta yhtään vähempää. Eläinlääkärin sanat tulevat yhä mieleeni kun hän sanoi, että eläimille elämä on armeliaampaa kun  on mahdolisuus  lopettaa eläimen kärsimys silloin kun ei vaihtoehtoja ole, ihminen joutuu kärsimään loppuun asti. Bellani eli hyvän elämän. Muistan kun menimme Namupalan Kenneliin katsomaan leonpentua, emme tienneet silloin vielä kuka olisi meidän pentumme. Seisoimme Sadun pihalla ja siellä erään koristepensaan juurella kaiveli sellainen pieni leotyttö jolla oli vihreä nauha kaulassa ja kun KePo meni  sitä lähempää katsomaan se lyllersi pienillä jaloillaan KePon luokse ja pissasi hänen kengälleen. Tästä lapsosesta tulikin sitten meidän Bella. Satu kertoi meille , että tästä pennusta tulee vielä menestyjä näyttelykehissä ja niinpä päätimme antaa Bellallemme mahdollisuuden tähän "misseyteen". Meidän Bella oli mailman kaunein koira, mutta tuomarit eivät sitä jostain syystä meinanneet millään huomata ja Keponi kysyikin kasvattajalta moneen kertaan koska tämä koira nyt alkaa sitten voittamaan. Sitten koitti se päivä kun meidän Bella voitti ja sai ensimmäisen sertinsä. Tämän muistan ikuisesti kun seisoimme tuomarin molemmin puolin, me toisella puolella ja uros toisella puolella niin tuomari kuiskasi minulle voitko herättää sen koiran kun olisi kivempi jos kuvassa voittajalla olisi silmät auki. Tämä oli juri meidän Bella otettiin kaikki rauhallisesti ja tämä tarkoittaa tosi rauhallisesti. Toisen sertinsä Bella sai Lohjalla ja tämäkin on jäänyt ikuisesti mieleeni, kehä oli juri alkamassa ja päätin viedä Bellan vielä pissalle, että on sitten kivempi olla, Bella hyppäsi kentän reunalle pissalle ja vingahti, kun tulin takaisin tutkimme Bellan jalan emme löytäneet mitään vauriota ja sitten olikin pakko mennä kehään ja helteisenä päivänä juoksime monta kierrosta ympäri kehää ja viimein tuomari valitsi Bellan joka sai toisen sertinsä. Kotimatkalla selvisi, että Bellaa oli pistänyt pissaretkellä käärme ja ajoimme vinhaa vauhtia päivystykseen ja Bella joutui tiputukseen. Kolmas serti toikin sitten  Suomen muotovalion arvon  ja ilman tätäkin olisimme tienneet että Bella oli kaunis  meille kauneinta mitä tiesimme. Bellalla ei koskaan ollut kiire, kun kutsuin illalla Bellaa nukkumaan niin Bella kyllä lähti kohti kotiovea, mutta välillä piti pysähtyä juttelemaan kissan kanssa ja sitten Bella katseli tähtiä, kun yllä oli tähtitaivas kesti matka  vielä kauemmin kuin muulloin. Bella oli KePonkin koira sillä Bella osasi kietoa Kepon tassunsa ympärille, koskaan ei Bellaa siirretty sängystä pois vaikka KePon paikka olikin vallattu. Aina Bella sai herkkupalat KePon leivältä. Bella oli viisa äiti ja mummo, rauhallisesti Bella opetti pentuaan Milanaa jonka Bella sai pitää luonaan, kaikki muutkin pennut mitkä meille tulivat Bella otti suojelukseensa ja vielä pikkuinen Taigakin sai nauttia Bella mummon opeista. Bella tykkäsi Taigasta ja Taiga hakeutuikin usein Bellan kanssa vierekkäin. Pikkuinen perheemme suree Bellan lähtöä, koirat kävivät eilen katsomassa kaikki Bellan tarhaa ja Lunan katseessa oli kysymys missä Bella on. Tänään Milana meni Bellan tarhalle ja ihmetteli missä Bella mamma on kun jokainen aamu on yhdessä tarhaan menty herkkuluita syömään. En tiedä miten sen muille kertoisin tai varmaan ei minun sitä tarvitse kertoa sillä uskon että jokainen  koiristamme tietää että Bella ei tule takaisin vaan Bella seuraa elämäämme jossain  kaukana poissa ja kuitenkin niin lähellä.







"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Tiedän, että olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka
turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee aina sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos, että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua.
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten pidä minua vielä kerran, ja sano sanat,
jotka toiveeni ois.
Koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua tänään pois."

 Kiitos Johanna ihanasta runosta ja kiitos teille kaikille jotka myötäelätte kanssani surunaikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti