Taiga ja minä

Tänään lupasin Taigalle, että mennään kahdestaan lenkille, jotta saadaan rauhallisesti kävellä ja kerätä sieniä. Jos Taiga osaisi puhua sanoilla olisimme käyneet seuraavan keskustelun.
Taiga: Mamma minne sä menet meidän kuuluu kävellä tätä polkua, me ollaan aina menty tästä. Arja: Taiga mennään täältä toista kautta niin mamma löytää ehkä sieniä. Taiga: Ei mennä siitä ei ollut sovittu mä menen ainakin täältä mistä kuuluu mennä.

 Taiga: Mä en ainakaan tule sieltä mä menen tätä polkua mistä me ollaan aina menty. Arja: Et voi mennä sinne tule nyt katsomaan kun mamma löysi sieniä. Taiga: En tule olen ihan eksynyt.

Taiga: Tuolla se mamma nyt menee eikä yhtään välitä vaikka mä eksyin. Arja: Taiga tule nyt sieltä äläkä pelleile!

 Taiga: Tulen tulen odota nyt pitääkö mennä niin lujaa.

 Taiga : ODOTA

 Taiga: Miksi mamma sun pitää mennä vaikka mä huudan sua.

Taiga: Saimpas sut kiinni ja nuo sienet.

 Arja: Tule katsomaan mikä tuolla puussa on. Taiga: En tule koska sä haluut ottaa senkin mukaan ihan kuin nuo sienet, joita en ainakaan syö. Arja: No ei me oteta tikkaa mukaan tule nyt vaan.
Vihdoin päästiin Taigan kanssa samaan suuntaa ja sienetkin saatiin kotiin. Olen tullut siihen tulokseen, että Taigalla on uhmaikä. En tule, en syö lääkkeitä, en anna harjata , en anna katsoa korvia, en tule sisälle, en mene ulos. Mutta onhan niitä paljon asioita mitä Taiga tekeekin, Taiga syö nameja, Taiga syö omenoita, Taiga kiusaa Pilveä, Taiga kiusaa kaikkia, Taiga kiusaa kissoja. Taiga kaivaa kuoppia. Taiga on suloinen Taiga on huippu suloinen ja Taiga on superihana pieni koira.

Mä tiedän mä olen suloinen ja sä mamma tykkäät musta tosi tosi paljon.