Hyvää matkaa

Tänään ystäväni joutui jättämään jäähyväiset ihanalle mummo-koiralleen Lunalle. Itse olen iloinen että olen saanut Lunaan tutustua. Viime aikoina kun kävimme  heillä kotona niin Luna ei meitä enää haukkunut vaan odotteli tarhassa häntä heiluen sitä namitikkua jonka aina varasin Lunalle. Olen niin iloinen että kun näimme viikonvaihteessa ja  kun olimme jo lähdössä palasin autolta vielä hakemaan Rusinalle ylimääräisen herkun. Tänään sitten jouduinkin kuulemaan suru-uutisen, että ihana mummo oli lähtenyt sateenkaarisillan kautta vihreille niityille kirmailemaan.

 

Lailla kylmän syksytuulen

lähtevän jo sinun kuulen

niin kuin kaunis ruskalehti kevääsi syksyyn ehti.

Hiljaa kuulen tuulta lohdutonta, laulua sen kaipauksen.

Muistoja on liian monta, lausetta korutonta.

Poskillani kyyneletiä

 valvon pimenneitä öitä

aamurusko kivun kantaa

hiljalleen

taivaanrantaan.

Mietin jäikö jotain sanomatta

kuinka sen nyt kertoisin.

Tunne jokin tuntematta

matkamme kulkematta.

Tuskan pitkospuita pitkin valoon kulkiessa itkin.

Vastauksensa tuuli antaa, elämäntie kyllä kantaa.

Kalleimastasi sä ethän luovu armollinen aika on.

Lahjaksi myös tuska suotu,

tuntemaan minut luotu.

- Pauliina Myllymäki