Netti on täynnä ihania lumikuvia ja säätiedoittaja kertoo kuinka koko Suomi on saanut kauniin valkean lumipeitteen. Nyt täytyy kuitenkin kysyä missä mahtaa olla se meidän lumipeite, ei edes kahta hiutaletta ristiin ole satanut.
Tänään kuljettiin samoja polkuja Keelan kanssa kuin mitä aina kuljettiin Keelan ja Taigan kanssa. Kun Keela seisoi noissa ihanissa metsämaisemissa niin on se ihmisen mieli kummallinen kun ihan kuin Keelan rinnalla edelleen seisoisi Taiga niin kuin aina ennenkin.
Taigahan kulki minun mukanani aina ilman hihnaa, Taiga osasi pysähtyä tien ylitystä varten ja osasi kävellä rinnallani tien reunassa. Jos Taiga näki naapurin kissan niin ei hän rynnännyt sen perään vaan totteli ja pysyi rinnallani. Keelalla ei näitä ominaisuuksia ollut vaan hihnaa tarvittiin. Mutta jotain kummallista on tapahtunut, Keela on ottanut Taigan toimintatavat ja kulkee rinnallani ilman hihnaa ja tänään pysähtyi ihan ilman käskyä ennen tien ylitystä. Ihan tuli kyynelet silmiin.
Keelahan on ollut laihdutuskuurilla ja tämän päiväinen punnitus kertoi, että vain 1,4 kg enää niin on ihannemitat saavutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti