Voihan närästys

 Olen ollut todella tarkka Keelan ruuan suhteen ja samalla myös iloinen, että koira on voinut hyvin. Toissa iltana iski närästys ja mietin pääni puhki miten voi olla kun olen ollut niin tarkka. No onneksi meni aika nopeasti (40 min) ohi ja aamulla näytti kaikki hyvältä. Eilen illalla jälleen närästyskohtaus kesti suunnilleen saman verran. Olin jo epätoivon partaalla mistä tämä nyt johtuu.

No tänä aamuna sitten selvisi tuokin salaisuus. Ja jälleen kerran syyttävä sormi taitaa osoittaa Roséa. Meillä on ollut monta vuotta kompostori ja nyt se oli kaadettu kyljelleen ja pohjaosa jyrsitty irti ja koko kompostori tyhjennetty kaikesta mahdollisesta syötävästä. Eipä ihme, että närästää. Ruokalistalla on ollut ravunkuoria,  haukien perkausjätteitä, jouluruokien jäämiä nämä nyt ensimmäisenä tulevat mieleen. Varmaan monta muutakin ruokaa mitkä eivät ole olleet hyväksi. Rosé ainakin on saanut oman osansa, koska eilen kun tarjosin ruokaa ei neiti koskenutkaan ruokaansa joten taisi olla vatsa pullollaan jo ennestään.

Kaikki ihmisetkin söi jouluna itsensä ähkyyn ja me oltaisiin kyllä jaksettu vielä enemmänkin.

Tänään olikin erikoinen lenkki koirien kanssa. Ensin käytiin Keelan ja Rosén kanssa tuolla metsässä. Siten lähdettiin ihan uuteen suuntaan Toscan kanssa ja kun oltiin saapumassa kotia kohden pitkin peltoja ja siitä maantielle niin meitä vastaan tuli auto joka hiljensi kohdallamme ja sieltä minun syliini tupsahti aivan valtavan ihana kukkakimppu ja lahja kassi. Joskus sitä elämässä kohtaa aivan ihania ihmisiä, aitoja rehellisiä ja sydämellisiä. Olen onnellinen heistä elämässäni.

Ihana muisto

Upeat kukat.