Koiran menettäminen

 Pakko kirjoittaa aiheesta mikä taas kosketti minua  ihan läheltä Taigan kuoleman muodossa. Vieläkin on vaikea sanoa, että Taiga on kuollut sitä vain hakee sanoja Taiga on mennyt Taiga joutui lähtemään, Taiga nukkui pois, mutta tosiasia on Taiga on kuollut tästä elämästä mutta ei sydämestä.

Kahdeksan vuotta sitten

Se miksi vielä palaan kerran tähän asiaan johtuu siitä, että jälleen kerran tuli monta asiaa eteen mihin piti osata tehdä päätös. Taigahan kuoli matkalla eläinlääkärille ja näin ollen ei olisi ollut pakko mennä eläinlääkäriin, mutta toki halusin asiasta ammattilaisen vahvistuksen. Vaikka sokkitila oli vahva jostain tuli mieleen pyydä eläinlääkäriltä todistus koiran kuolemasta. Kun sitten lähestyin vakuutusyhtiötä halusivat he tämän paperin dokumentiksi. Selvitin vakuutusyhtiöltä, että mitä jos koira kuolee kotiin niin pitääkö koira käyttää kuitenkin eläinlääkärillä vai voiko asian selvittää jollain muulla tavalla. Vastaukseksi sain, että muunkin viranomaisen todistus kelpaa ja tapauskohtaisesti käsitellään jos todistusta ei ole. Eli ihan selväksi tuli että kannattaa hakea aina todistus jos ei halua alkaa vääntämään vakuutusyhtiön kanssa. Tämä koskee tietenkin vain omaa vakuutusyhtiötäni, joten jokaisen kannattaa etukäteen selvittää mikä on käytäntö omassa vakuutusyhtiössä.

Asia mikä myös kannattaa selvittää etukäteen on se mitä aikoo tehdä koiralle sen kuoleman jälkeen. Jättääkö sen eläinlääkäriasemalle tuhkattavaksi vai haluaako viedä itse tuhkaamoon. Itse olen kokenut molemmat vaihtoehdot ja ehdottomasti parempi minulle on viedä itse hyvästellä, valita uurna jne. Tuhkat voi saada takaisin postitse tai ne voi noutaa eläinlääkäriasemalta, mutta itse haluan aina hakea uurnan ja tuoda rakkaani kotiin itse. Posti voi jopa joskus hukata uurnan.

Sitten täytyy vielä päättää pidänkö uurnan kirjahyllyssä, piilossa jossain kaapissa vai sirottelenko tuhkat luontoon. Minä olen luvannut koirilleni, että kun he ovat saaneet elää vapaata koiran elämää eläessään niin en heitä lopuksikaan purkkiin kahlitse vaan sirottelen aina tuhkat luontoon. Nämä ovat vaikeita ja surullisiakin asioita ja päätöksiä, mutta ne ovat meillä kaikilla lemmikin omistajilla edessä jonain päivänä. Joskus ne tulevat kuin salama kirkkaalta päivältä, joskus meille annetaan aikaa valmistautua tulevaan, mutta olipa tapahtuma minkälainen tahansa lopputulos on sama aina on luovuttava.