Rose´n päivä

 Tänään olin luvannut, että Rose´pääsee mukaan autoajelulle. Ensin vietiin automme huoltoon tuonne autoliikkeeseen ja Rose´pääsi tutustumaan sinne.

Ostetaanko me uusi auto no ei osteta.

Seuraavaksi lähdimme sitten rautakauppaan, sillä Harry tarvitsi ruuveja ja minä kukkavalon joten sieltä niitä sitten löydettiin.

Voi kuinka paljon ruuveja.

Koirat eivät tarvitse ruuveja koska mennään nakkiosastolle?

Seuraavaksi lähdimme pitkin sohjoisia katuta tarpomaan kohti Myllyn ostoskeskusta. Rose´kertoo: Me mentiin sitten kahville ja minulle tarjottiin vain vettä sinisestä lasista ei lainkaan laskiaispullaa vaikka mamma sai sellaisen no sain minä pienen palan.

Antakaa pullaa!!

Ei sitten pullan pullaa.

Kiitos vedestä, kastuihan siinä kieli.

Nyt me kuulemma oltiin virkistäydytty ja lähdettiin sitten elokuviin niin minun mielestäni mamma ainakin sanoi. Mutta voi onnetonta elokuvateatteri olikin suljettu ja me ei päästy sinne.

Toi olisi ihan varmasti mun lempielokuvani.

Tätä seuraavaa mamma kyllä kielsi kertomasta, mutta pakko se on kertoa. Me mentiin seuraavaksi sellaiseen kauppaan missä myydään jotain meikkejä ja muita voiteita. Kamalan ahtaat käytävät missä piti kulkea vaikka se kiva myyjä toivottikin meidät tervetulleeksi. Sitten se tapahtui, vaikka minä vain käännyin ja minun pikku peppuni osui siihen hajuvesihyllyyn ja se hylly irtosi ja ne pullot putoilivat lattialle kovalla kolinalla. Mammani huusi voi ei!!! Myyjätär kylläkin sanoi ei haittaa pullot eivät menneet rikki , no ei sitten saatu ruusuntuoksuista myymälää. Mamma ja iski korjasivat hyllyn ja keräsivät ne pullot takaisin ja sanoivat että olin norsu posliinikaupassa vaikka ei täällä ollut mitään posliinia. Kuvaa ei otettu miksiköhän ei?

Sain myös paljon lempinimiä, minua kutsuttiin aikamoinen turri, söötti, ihana, valtava, iso, kaunis, suuri, kaunis turkkinen, rauhallinen, kiltti ja ne ihmiset halusivat rapsuttaa minua ja silitellä minua ja taas ne hymyilivät ja kiittelivät kun en syönyt niitä. Onneksi meidän auto oli valmis ja me päästiin kotiin minua alkoi kyllä jo väsyttää kun piti olla niin seurallinen ja kun pääsin kotiin menin heti omalle pedilleni nukkumaan. Kyllä metsälenkki on paljon helpompi.