Niin hauskoja ja rentouttavia kuin nuo lenkit Rose´n kanssa metsässä voivat olla niin tänään ei voi sanoa niin. Ensin en huomannut, että naapurin koira oli ulkona ja istuskeli tarhassaan tien varressa ja tietenkin sanoi Rose´lle jotain kun mentiin liian lähelle joten oma ennakointini oli sitten auttamatta myöhässä. Siitä selvittiin lähes kunnialla ja siirryttiin metsäpolulle jota pitkin edellämme paineli jänis ja siinä sitten mentiin hetken jäistä polkua vauhdilla, tätäkään en ehtinyt ennakoimaan.
Melkeimpä päästiin jo lähelle määränpäätä kun Rose´sai vainun peurasta ja sitä me sitten metsästettiin pitkin pusikoita. Löydettiin peuran makuupaikka, onneksi ei itse peuraa. Sitten saavuttiinkin jo onneksi koti tielle ja siellä vastaan sitten tulikin hevonen, no tähän ehdin reagoida ja kaikki sujui loistavasti.
Aina pitäisi olla 100 % mukana aivot kun lenkkeilee eikä yhtään miettiä jotain omia juttuja. Heti rangaistaan kun ei katsele riittävästi ympärilleen. Olen varma , että Rose´kyllä katselee ja haistelee ja huomaa kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti