Pysy kotona

Kyllä elämä olisi todella synkkää jos ei olisi koiria, onneksi voi silitellä ja rapsutella harjata ja kammata nooita karvaisia ystäviä. Ne myös vievät minut joka päivä lenkkipolulle. Tänäänkin lähdettiin jo seitsemän jälkeen eikä tavattu yhtään ketään.

Itse en koe elämääni yksinäiseksi, sillä koirat tuovat päivään vaihtelua ja KePo sitten kun saapuu töistä.  Eniten surettaa äitini joka kuuluu riskiryhmään ja joutuu olemaan eristyksissä. Onneksi poikani Toni on huolehtinut mummun ruokahuollosta ja mummulla ruokaa riittää.

Vaikka kuinka yrittää säilyttää tuon positiivisuuden, koska onhan ilonaiheitakin paljon niin väksinkin myös murehtuu asioista joita ympärillä tapahtuu ja joille ei sitten voi yhtään mitään.