Eilen oli Rosélla kaveri ja tänään sitten oli Keelan vuoro kun siskopuoli tuli käymään. Tänään ei nähty huimia vauhtisuorituksia mutta hyvin tulivat sisarukset toimeen keskenään. Siri oli niin kaunis ja aina yhtä ihana muru.
 |
| Keela ja Siri metsäilee |
Olipas kiva metsäillä Sirin kanssa pitkästä aikaa. Metsä on niin kauniskin tähän aikaan ja nuo leot sopii niin hyvin sinne luontoon. Keelakin päätti lähteä lenkille kun oli kaveri mukana, sillä aamulla kävi näin.
Kun Taiga lähti luotamme niin Keelassa tapahtui paljon muutoksia, mitä en vieläkään ymmärrä. Keelahan aina kävi Taigan kanssa lenkillä ja niimpä yksin lenkkeily ei kiinnosta ei ainakaan silloin jos kaulaan laitetaan panta ja hihna. Otin sitten hihnan irti ja Keelapa hilpaisi välittömästi naapurin pihalle, tosin palasi heti pois kun kutsuin. Tulin sitten sanoneeksi hyi ei sinne saa mennä ja siitäpä Keela sitten loukkaantui ja marssi takaisin kotiin. No sitten tietenkin pyytelin pahoja sanojani anteeksi ja kun oltiin taas kavereita lähdettiin ilman hihnaa uudelleen metsään.
Keela on alkanut myös nukkumaan minun vieressäni pää olkapäälläni ja kuola vain valuu kaulaa pitkin koira joka ei koskaan ole nukkunut sängyssä. Keela ei myöskään jätä minua hetkeksikään vaan kulkee kaikkialle mukanani lähietäisyydellä. Tuo koira on marssinut minun sydämeeni ja muistuttaa monelta osin yhä enemmän äitiään Taigaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti