Juhlat kuusikossa

 Tänään olivat metsän puut puketuneet parhaimpiinsa ja saimme ihailla heidän kauneuttaan kun kuljimme lenkillä.

Kyllä luonto on suurin taiteilija mitä tiedän, loihtii ihan uskomattomia taideteoksia. Tänään teimmekin koirien kanssa tavallista pidemmän lenkin, koska Keelallakin oli rutkasti menohaluja.

Peurat olivat siirtyneet pellolle ruokailemaan ja onneksi ne olivat aivan paikoillaan ihanan kaukana, Rose´vain veti ilma vainua mutta ei huomannut missä ne elukat on koska peurat pysyivät aivan paikoillaan ja välissä oli vielä tiheä kuusikko. Yritimme jatkaa matkaa mahdollisimman vikkelästi toiseen suuntaan ja niin vältyttiin peuratanssilta tällä kertaa ja peurat saivat aterioida rauhassa.

Täytyy sanoa että Keela ei kyllä mammaa jätä aina ihan liki kuvissakin pitää olla.

Mamma tässä mä olen

Minulle niin rakkaat

Tänään löydettiin tuolta metsästä myös mies joka omistaa tuohon meidän tonttiin rajoittuvan metsän ja saatiin lupa kaataa yksi kuivanut puu hänen puolelleen. Puu on melko lähellä rajaa ja yhdellä sivulla on meidän sauna ja toisella meidän puu liiteri ja kolmannella sivulla meidän grillikatos joten ainoa turvallinen ja järkevä suunta on naapurin tontille ja siihen saatiin nyt lupa.