keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Työmaa etenee

Tänään ollaan saatu aikaiseksi aitatolpat ja merkittyä tarhan koko aika komena kokoinen tarha tähän "maisematarhaan" tuleekin. Kaksi sivua on jo valmiina ja huomenna vedetään loput verkot ja tehdään ovi. Sitten vain viimeistellään terassi ja tehdään makuu lavitsa ja ruokinta paikka valmiiksi niin jopas on taas tarha valmiina. Tästä tarhasta tulee nyt suurin tarhamme, muut tarhat on mitoitettu kahdelle koiralle mutta tämä  on nyt reilusti mitoiltaan kolmen koiran tarha. Ja hei te jotka nyt heti luulitte, että meille tulee lisää koiria niin ei tule, meidän koirakiintiö on täynnä ja meille ei tule lisää  omia koiria. Tästä lähtien  valitettavasti koiramme sitten vain vähenevät kun sen aika on , mutta ilman koiraa emme tule olemaan koskaan.  Tosin koiramme eivät juurikaan tarvitse olla noissa tarhoissa nyt kun itse olen kotona, mutta täytyyhän sitä välillä poiketa kaupassa niin silloin on hyvät tilat koirilla odotella minua. Koiramme on myös opetettu, että ruoka tarjoillaan tarhassa, silloin jokaisella on oma rauha syödä, eikä tarvitse ruokaa hotkia.
Minun muruni

Keela
Oliver tarkkana

Kyllä maalla on mukavaa
Saisko suuremman uima-altaan tuumii Oliver
Ihan kamalan suuri homma Amoksella kun pitää koko nurmikko tutkia.

Vielä mahtuu Tyyne nukkumaan sohvan alla ainakin puoliksi
 
Liam on saanut emännältään hienon nimilaatan pantaansa ja suosittelenkin lämpimästi sellaisen hankkimista kaikille, en sen takia että tuntemattomat saisivat tietää koiranne nimen, vaan laatan toisella puolella on emännän / isännän yhteystiedot. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja jos koira joutuu syystä tai toisesta eksyksiin niin sillin tuo laatta auttaa koiraa pääsemään takaisin kotiin.
"Kaksoset" Tara ja Lotta
Sitten Amalia kesäturkissa  











Kasvattajan kuuluu välillä saarnata ja yksi minun lempiaiheitani onkin tuo miten lähestyn koiraa ja miten sitä silitän. Tämä ei tarkoita että itse ette voisi silitellä koiraanne vaikka pään päältäkin, sillä oma koira kestää kyllä senkin vaikka ei voikkaan ymmärtää miksi halutte  niin tehdä koska se on uhkaavaa. Mutta kun vieras ihminen tekee tuon saman asian niin alla olevasta kuvasta voitte nähdä kuinka pentu painautuisi ihan maan rakoon jos voisi, eikä suinkaan tervehdi iloisesti silittäjää.  Usein ei koiraihmiset syyllistyvät tähän paljon helpommin kuin koiraihmiset.  Muistakaa kuitenkin aina neuvoa miten juuri teidän koiraanne ja pentuanne tulee lähestyä ja eivät ihmiset siitä loukkaannu kun annatte vaihtoehdon miten koiraa voi rapsutella niin että se tuntuu koirastakin kivalta. Alla olevan kuvan olen saanut omistajan luvalla tässä julkaista ja kysymyksessä oli aito tilanne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti