Kuvaajat

Tänään oli Paloman lopputarkastus eläinlääkärissä ja nisätulehdus sekä korva tulehdus olivat kumpikin parantuneet ja toivottavasti nyt pysyvätkin poissa. Tarja riensi avuksemme töistä päästyään ja käytti Paloman lääkäriasemalla. KIITOS Tarja. 

 Kun mamma palasi kotiin retkeltään niin kaikki kahdeksan odottivat mamma Palomaa ihan innoissaan. Tai ainakin sitä maitobaaria mikä oli Palomalla mukanaan.

 Leikkiä lyödään jo  joka kulmassa ja sitä on ilo katsella, välillä haetaan lelujakin joita retuutetaan.

 Minä syön nämä molemmat kupit tyjäksi niin minusta tulee kaikista suurin leo ikinä.

 Sitten taas leikitään hetki ennen kuin nukahdetaan odottamaan seuraavaa ruokaa.

 Pentulatikossa oli tänään apukädet ja ruokinta sujuikin mallikkaasti.

 Jälkiruoka on parasta herkkua ja sitä ei kukaan jätä väliin vaan se syödään viimeiseen pisaraan.

 Mikäs tämä on? Vaaleanpunainen tyttö päätti tutustua selfien saloihin ja luontokuvaukseen.

 Ai miten hyvä hihna tässä kamerassa on tän mä ainakin syön.

 Hei tästäkö pitää painaa tuleeko sitten kuva siskosta?

 Ota kuva meistä kun me leikitään jookos, ota jo näkyykö siinä kun mä puren siskoa.

 Odotas mä tulen katsomaan miten se kamera oikein toimii kun et sä osaa.

 Tästä varmaan painetaan tai tuosta hei tää on rikki miksi ei tule kuvia, no jos ei ole vielä rikki niin voin luvata että kohta on.

Tänään olen saanut sitten otettua kuvan Keelasta minun puolivuotiaasta Taiga-lapsesta. Strategiset mitat ovat säkä 65 cm ja paino 35,4 kg. Lisäkuvia otetaan taas joku kaunis päivä.