Meillä on jalat

Pentujen pienissä päissä on tänään tapahtunut suuri oivallus nimittäin pennut ovat huomanneet, että heillä on jalat ja niilläkin pääsee eteenpäin, olenkin yrittänyt kertoa pennuille että he ovat koiranlapsia eikä suinkan hylkeen ja vihdoin ne sen oivalsivat. Tosin täytyy myöntää että kun vatsat on imetty maitoa täyteen niin ei meinaa vatsa nousta ja helpompi mennä hyljetyylillä, koska on kiire nukkumaan. Kun katsomme näitä kuvia niin emme varastikkaan muista, että koirahan on sekaravaintoa syövä peto ja samalla myös saaliseläin. Nukkumapaikan valinta on tärkeää ei sitä ihan aavalle preerialle voi nukkumaan käydä vaan suojaiseen turvalliseen paikkaan.

Kuka taas kiipeää mun päälleni, enkös ole monta kertaa sanonut, että ei saa kiivetä kun sitten pudotaan mukkelis makkelis alas.

Miten niillä voi olla aina nälkä

Kuvassa kahdeksan pentua syömässä yksi poikittain kaikkien alla

Ei kuule hymyilytä sinuakaan jos kahdeksan kiskoisi sun tissejä tuota vauhtia kun mulla tällä hetkellä

Alas heti kuka taas kiipee.

Mitä tänne vaihdettiin uusi peitto.

Missä sitä nyt osaisi nukkua kun kaikki taas muutettu lelut ja peitot

Kaverit turha tulla tänne, täältä ei tule maitoa

Mun tyyny löytyi

Mitä ihmeen mäkiä tänne laatikkoon on tullut.

Ei kalustusta saa koko ajan muuttaa, pitäisköhän avata silmät, että näkisi mihin on menossa.

Ja unta vartioi mammutti

 Näitä kuvia kun katselee ei voi mitenkään uskoa, että reilun viiden kuukauden kuluttua ollaan tässä tilanteessa.

Taigan lapsi Liam