Keela on voinut tosi hyvin. Tänään poistettiin haavan suojalappu ja hämmästyin todella, sillä lapun alla oli sentin pituinen haava jota tuskin huomasi. tikkejäkään ei näy koska ne ovat piilotikit ja haavan reunat on liimattu kiinni. Keela ei itse ollenkaan tiedä olevansa toipilas, hänen mielestään voi loikkia ja juosta ja pomppia. Saa olla todella tarkkana ettei pääse riehumaan, koska on nyt 100 % vilkkaampi kuin normaalisti.
Metsään ei nyt muutamaan päivään päästä vaan yritetään viihtyä kotipiirissä. Vaikeinta on tuo Keelan pysyminen lattialla kun on oppinut nukkumaan sohvilla ja sängyssä ja tuo loikkiminen ei ole suotavaa, joten me muutimme. Keela ja minä muutimme "mummolaan" entiseen pentuhuoneeseen. Siellä minun on helpompi vahtia koiran tekemisiä ja viime yö meni aika mukavasti. Pari kertaa Keela kävi katsomassa mahtuisiko sänkyyn, mutta ei joten palasi omalle pedilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti