Rop-rop-ropisee

 Taas oli vesisade päivä, no aamulla lähdettiin kuitenkin lenkille, mutta seurauksena oli märkä koira ja emäntä. On se kummallista kun vieraassa metsässä tuo liikkuminen on olevinaan niin vaikeaa, että joutuu ihan eri paikkaan kuin mihin oli ajatellut mennä.

Samalla etsittiin sieniä kun kuljettiin tuolla metsässä, mutta ei siellä ole sieniä. Mutta se mitä löydettiin oli hirven tai peuran makuupaikka ja se sai Rose´n pään ihan sekaisin, olisi voitu mennä vaikka mihin suuntaan ja sai käyttää kaikki voimansa ettei tosiaan menty vaikka mihin suuntaan.

Välillä kun katsoo noita kahta niin miettii, että on hienoa, että koiralla on kaveri, mutta asialla on kääntö puolensakin. Kaikki koirat eivät arvosta koirakaveria vaan haluavat olla perheensä ainoita koiria. Silloin jos koirien kemiat eivät kohtaa on tappeluiden riski suuri ja varsinkin narttukoirat voivat ottaa yhteen todella voimakkaasti. Meillä on ollut kahdeksan narttua yhtä aikaa talossa ja ne kaikki tulivat toimeen keskenään, mutta se ei tarkoita etteikö omistan pitänyt olla kaiken aikaa hereillä, sillä turhaan ei kannattanut antaa syntyä tilanteita, joissa stressitasot nousivat. Ei kannattanut alkaa kokeilemaan missä se raja kulkee kun ei kaveria enää siedettäisi, joten omistajan tehtävä oli pitää lauma sellaisena, että kaikilla oli oma tilansa ja kaikilla oli hyvä olla.