Tänään sitten kesä putosi puusta alas. Eilen oli vielä kauniit keltaiset ja punaiset lehdet puissa. Yöllä tuli pakkanen ja kun aamuaurinko nousi ja lämmitti hieman niin kaikki lehdet putosivat alas puusta, tästä se sitten alkoi talvikausi.
Aamulenkillä meitä Rose´n kanssa kohtasi tämä ihastuttava näky. Kolmikko oli pysähtynyt katsomaan Roseá ja minua ja me taaskin pysähdyttiin katsomaan heitä. Tosin Rose´olisi mennyt katsomaan hyvinkin läheltä, mutta päästiin kuitenkin lopputulokseen, että jatketaan matkaa yhdessä ja jätetään peurat pellolle.
Näistä kahdesta on tullut todella läheisiä toisilleen. Keelakin on lähentynyt Rose´n eikä enää ikävöi äiti Taigaa. Kauan kesti ennekuin Keelan suru helpotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti