Eläinlääkärissä

 Mieltäni on jo jonkun aikaa vaivannut, että Keelan kohdalla kaikki ei ole niin kuin pitäisi. KePo kyllä yritti selittää, että olen vain ylireagoiva . Joo voin olla sekin mutta tänään kuitenkin vein Keelan lääkäriin. Pyysin tarkistamaan Keelan korvat, vaikka mitään oireita ei ollutkaan ja lisäksi halusin että Keelasta otetaan laajat verikokeet, koska minusta nyt vain tuntui siltä, että niin pitää tehdä. No korvanäytteistä selvisi, että korvissa oli hiivaa ja kokkibakteereita. Mutta suurin yllätys tulikin sitten verikokeissa , sillä maksa-arvot olivatkin aika lailla koholla. Mietittiin eläinlääkärin kanssa että voivatko kipulääkkeet ja kortisoni yhdessä rasittaa niin paljon maksaa, että arvot ovat nousseet. Keela sai maksan tukihoidon ja nyt katsotaan miten arvot käyttäytyvät, jos parannusta ei arvoissa tapahdu niin sitten mietitään jatko toimenpiteitä. Olen päättänyt, että en panikoidu. Muuten Keela oli oikein hyvässä kunnossa, hampaat  ja ikenet kunnossa, sydän kuullosti hyvältä jne. Keela pääsi myös olemaan opastuskoira kun kolme hoitajaa seurasivat verikokeen ottamista, kun annoimme luvan harjoitella kyseistä toimenpidettä. Keela on kuulemma niin kiltti koira että jopa uudet hoitajat uskaltavat ottaa verikokeen. Annoin luvan yhdellä ehdolla, vain yhden kerran saa pistää, joka tassuun ei reikää tehdä. Kokeen ottaminen sujui hienosti.

Rose´oli odottanut portilla koko sen ajan kun olimme poissa, vaikka äiti oli yrittänyt lahjoa nameilla tulemaan sisälle kun alkoi satamaan, niin uskollisesti odotti meitä portilla.

Juttelin henkilökunnan kanssa kun odoteltiin kokeiden valmistumista. Ihmisten käytös lemmikkiensä kanssa on muuttunut, monet ihmiset tuovat lemmikkinsä lääkäriin aivan liian myöhään. Yritetään itse hoitaa ja monesti se epäonnistuu ja lemmikit joutuvat kärsimään kipuja. Lemmikit viedään sitten viime tipassa päivystykseen ja silloin päivystys ruuhkautuu ja odotusajat ovat jopa 5-8 tuntia. Päivystyksessä istuva henkilö ei monestikaan ajattele muuta kuin omaa lemmikkiään, mutta aina tulee muistaa, että esim  Lumon leikkaus synnytyksen jälkeen kesti viisi tuntia ja kun itse pääsi seuraamaan henkilökunnan työtä vähän toiselta kantilta niin huomasi ettei siinä kukaan kahvilla  istuskellut. Henkilökunnan jaksaminen on koetuksella ja jollain tavalla potilaat on priorisoitava. Toivon ja uskon, että jokainen Belunalainen koti ainakin vie koiransa eläinlääkäriin aina kun koira sellaista kaipaa.