Belunan Orenda Keela (12.5.2015 - 26.7.2023)

 Keela tarkoittaa, niin kaunis että sitä voi kuvailla vain runoilija. Minusta sen pitäisi tarkoittaa niin täynnä rakkautta, ettei sitä voi edes sanoilla kuvailla. Keelan ja minun yhteinen matka päättyi eilen illalla ja se surun määrä tällä hetkellä on sellainen ettei sitä voi sanoin kuvata eikä ole tarpeenkaan.

Kun ottaa lemmikin sitä ei koskaan ajattele, että hänestä pitää luopua ja luopuminen tapahtuu usein juuri silloin kun on häneen kiintynyt rakastunut ja ajattelee tämä on elämäni koira tämän saan pitää ikuisesti, vaikka tietää että niin ei tule käymään.

Siitä olen iloinen, että Keela soi viimeiset ajat viettää hyvää elämää ja nauttia kesästä. Keelan elämään mahtui niin paljon kipuja ja ongelmia. Sanoinkin Harrylle viime viikolla Keela elää kuin viimeistä päivää leikkii juoksee ja touhuaa.

Olen kertonut Keelasta paljon tarinoita ja niitä riittää vaikka kuinka ja paljon. Olen monet muistokirjoitukset kirjoittanut tähän blogiini, mutta kyllä tämä on yksi vaikeimmista tuntuu että ei ole mitään sanottavaa ja kuitenkin haluaisi sanoa niin paljon. Paljon olen muille noita lohdutuksen sanoja lausunut kuinka suru muuttaa muotoaan kuinka kauniit muisto jäävät jäljelle. Tuo kaikki on totta mutta ei se tätä surua ja tuskaa muuta yhtään helpommaksi kestää.

Yöllä kun tulimme kotiin päästimme Rose´n katsomaan Keelaa ja en koskaan ole nähnyt koiran suorastaan tyrmistyvän. Rose´juoksi iloisena tervehtimään ja kun hän tuli auton luo ja nuuhkaisi Keelaa hän jäykistyi, peruutti rajusti ja juoksi pois alapihalta takaisin sisälle. Sen jälkeen Rose´ei juuri ole liikkunut makaa vain paikoillaan ja tuijottaa minua kysyvästi.

Kaikki tosiaan alkoi eilen iltapäivällä tai oikeastaan yöllä, Keela alkoi närästää ja annoin närästyslääkkeen, aamulla kaikki näytti vielä hyvältä, mutta iltapäivällä Keela alkoi neljän aikaa oksentamaan ja se oksentaminen oli hyvin rajua. Vatsa mylläsi ja mittasin kuumeenkin ja sitä oli lähes 40 astetta, Keela joi ja joi ja joi. Lähdimme klinikalle Raision Vettoriin ja siellä pääsimme heti sisälle, lääkäri tuli välitömästi tutkimaan Keelan pulssi oli 220 ja hengitys vaikeaa, takapää petti ja koira tärisi. Keela ultrattiin kahteen kertaan, röntgenkuvattiin ja otettiin verikokeet. Maksaarvot korkeat, maksassa kasvain, vatsalaukussa useita kasvain havaintoja, sekä ohutsuolen alkuosassa. Näillä tiedoilla ei ollut montaa vaihtoehtoa. Kiitos Vettorin Raison päivystysklinikka kaikesta mitä teitte Keelan hyväksi olitte aivan uskomattomia vaikka klinikka pursui potilaita. Kaikki tehtiin mitä oli tehtävissä ja Keela päästettiin pois koska Keelalla oli kovat kivut.

Hyvää matkaa rakas, olet ikuisesti minun Keelani.

Niin päättyi päivä, päättyi aika yhteinen.  Sinut syliini sain sulkea kerran viimeisen. Silittää pehmeää turkkia ja painaa suukon kuonollesi. Pienet tassun jäljet kuin arvet peittää sydämeni, mun ikävä on, mut tiedän sulla kaikki hyvin on. Aina mukanani kuljet, ja muistot kaikki sydämeeni suljen.