Luoksetulo

 Korvat on koristeena. Koskaan ei ole koira kuullutkaan mistään luoksetulosta. Mincan käsitys asiasta tällä hetkellä on että kyllä minä voin sitten mennä hänen luokseen jos se on minusta niin tärkeä juttu. Kaikki kiinnostaa paitsi totteleminen. Leojen kanssa olen tottunut siis omien kasvattieni kanssa , että leoa voi pitää vapaana ja se pysyy siinä katselu etäisyydellä. Rose´on poikkeus koska on riistaviettinen. Minca menee metsässä minun makuuni liian kauaksi ja kun tuo luoksetulo kutsu ei tällä hetkellä toimi niin hieman aina jännittää mihin häviää. Onneksi kuitenkin tulee aina vauhdilla kun näköyhteys on kadonnut, mutta se ei tarkoita että antaisi kiinni.

Se on kuitenkin niin ihanaa katsoa kun se hihna irtoaa pannasta ja koira pääsee vapaana tutkimaan luonnon ihmeitä. Ihme tapahtui aamulla kun laitoin koirille ruuat niin kun selkäni käänsin niin mitä ihmettä Rose´olikin jo syönyt oman ruokansa ja veteli Mincan kupista ruokaa. Kolmen viikon paasto on siis päättynyt eikä tämäkään koira kuollut nälkään. Iloisuus on palannut Rose´n silmiin ja ilmeisesti ollaan nyt luovutettu lehmävasikka uuteen kotiin niin voidaan taas olla  iloisia koiria. Tänään koirat selvästi kilpailivat siitä kumpi repii enemmän omenoita puusta.  Rose´kin innostui moiseen puuhaan.

Hieno päivä taas tänäänkin ja hieman ehdin maalata kiviäkin.